Mun fiilikset on ihan huipussaan heti kun aurinko vähän vilahtaa, kaikki tuntuu mahdolliselta ja olen onnellinen. Ahdistus on väistynyt jonnekin, onneksi! Selvitän haasteet voittajana :)
Tänään olisi ollut mukava ottaa auto ja lähteä johonkin kauemmas retkelle, vaan enpä uskaltaudu rattiin ilman henkistä tukea vieläkään... Kortin sain n. 5kk sitten, eli olisi jo vissiin aika, mutta vanha auto + talvi + huono itsetunto eivät ole kovinkaan rohkaiseva yhtälö. Teen sen sitten kun on pakko.
En edes pelkää kolaria tai muuta, vaan sitä, mitä MUUT ajattelevat jos auto sammuu keskelle risteystä eikä lähde liikkeelle tai jos joudun korjaamaan autoa parkkiin monen monta kertaa ennen kuin olen tyytyväinen... Tiedän suoriutuvani, olenhan ajanut päivittäin sen 5kk vähintään kauppareissut, mutta aina on ollut mies tukena. Töihin ja muualle kuljen bussilla. Oh, miten nössöltä kuulostan! :D Noh, pienin askelin...
Jopa jo odotan miestä kotiin, enpä olisi vielä viime viikolla uskonut.
Aurinko saa mut energiseksi.
Yksi koneellinen pyykkiä tuli juuri valmiiksi, seuraavaksi ne kuivuriin ja seuraava koneellinen pyörimään. Tiskikone on myös päällä ja lattiat raivattu leluista ym., eli seuraavaks voin alkaa jynssäämään niitä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti