En tiedä mitä ajatella...

Johan tuli mieheen liikettä kun sanoin 30min ennen kaupan sulkeutumista, että lähdetäänkö hakeen sulle ne monot, 10min meni ja päästiin matkaan. Monoja ei kuitenkaan lopulta löytynyt, mutta ajeltiin läheiselle rannalle muuten vain kävelylle. Lapset tykkäs siellä pimeässä möyriä :) Itsekin rentouduin kun pääsin ajelemaan pimeälle metsätielle, siinä on jotain rauhoittavaa kun saa omaan tahtiin ajella ilman muuta liikennettä... Kotiin tultua katseltiin lasten kanssa leffa jonka jälkeen vein pienet iltasadulle ja sen jälkeen ajattelin, että voitais miehen kanssa katsella joku leffa... Kulutin aikaa koneella miehen ollessa iltalenkillä ja selailin asuntoja netistä, hakemusta halvempaan oon aina välillä laittanut, mutta tähän mennessä (3 vuoden aikana) ei ole tärpännyt (mies ei ole tarjotusta asunnosta pitänyt). Katsoin pohjakuvat valmiiksi koneelle ja ajattelin että siten miehen on helppo vaan katsoa mistä pitää ja laitan hakemukset niihin hyväksynnän jälkeen. Hah. Ei jaksanut kiinnostua. Katsotaan huomenna, hän sanoi. Eli ei ikinä. Kun tässä taas jurputan, voisin samalla avautua kaikesta muustakin. Pakastin hajosi ja mies sanoi soittavansa huoltoyhtiöön, kuukausi mennyt ja mitään ei ole tapahtunut. Jääkaapin kahva hajosi viime kesänä, uutta ei ole ilmestynyt. Sanoin hoitavani asian itse, mutta hän haluaa joten odottelen mielenkiinnolla... Ja leffaa tms. ei tänään yhdessä katsota, koska haluaa tuijottaa omaa ohjelmaansa, joten uusi yritys seuraavina vapaina.