Hah hah... :(

Eihän mikään mene kuten suunnittelee! Ilmeisesti erään on vaikea tajuta, että koska mulla on viikossa vain kaksi päivää aikaa tehdä mitä haluan, niin en todellakaan halua sitten viettää niitä kotona! Äidin luokse ei päästy eikä kirpparille. Tarkoitus oli, että haetaan illalla herran ostamat sukset ja samalla kyläillään äidin luona. Suksien haku jäikin huomiseen joten tänään ei sitten mennä mihinkään. Jokseenkin vituttaa, että joka helvetin vapaapäivä pitää tapella samasta asiasta ja mies vain lojuu tietokoneen ääressä. Hälle sopii jumittaa kotona 24/7. Näinhän se aina on ollut, mutta en enää jaksa sitä. Ja koska haluan kuitenkin viettää vapaapäivät perheen kanssa niin ei paljoakaan vaihtoehtoja jää... Mulle rupeaa tulemaan viikonloppuvuoroja johonkin väliin ja olen siitä salaa helpottunut. Pääsen edes töihin, eikä tule tavanomaista ahdistusta vapaista jotka valuu hukkaan. Arkivapaat kuitenkin menevät arkiseen asioiden hoitamiseen automaattisesti. Kauan tätä parisuhteen hyvää vaihetta taas kestikin. Jos ei tarvitsisi huomenna ajaa varmaan lähtisin kaverin kanssa istumaan iltaa johonkin, mutta siellä tunnetusti menee myöhään joten... Tuntuu, että kun itse on aktivoitunut niin toinen jarruttaa ja näkee vain oman puolensa asioista. Joo, ei munkaan katse tässä asiassa liene kovin avara, mutta aikansa (10 vuotta) olen ymmärtänyt. Korvista tulee savua ja nyrkkeilysäkki saisi nyt kyytiä.